mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Koivuklapien hakkuu harrastuksena

  • Nunnien puut Rakveressä
    Nunnien puut Rakveressä
  • Saa talvi tulla
    Saa talvi tulla
  • Rankapino
    Rankapino
  • Sylys telineessä
    Sylys telineessä
  • Ladontataidetta Vironmaalta
    Ladontataidetta Vironmaalta
  • ite-taidetta
    ite-taidetta

 

Kiinnostaneeko tämä ketään mutta aikani kuluksi nyt kuitenkin kirjoitin.

Yksi harvoista harrastuksistani on polttopuiden teko. Prosessi alkaa siitä että kaadan ja karsin  puut metsästä, etupäässä koivurankoja, joukossa krouvimpia halkopuitakin. Ohuemmat rangat aisaan eli ruopaisen suurpiiteisesti vähän tuohta pois puiden kupeilta, ei tarvitse halkoa kun kuivuvat itsekseen kevätkesän ahavassa.

Kuljetan vanhalla rähjäisellä Fergusonillani puut ihmisten ilmoille metsän siimeksestä, kotipihassa halkorantteella sahaan noin 30 senttiä pitkiksi pätkiksi ja kalautan kirveellä halki. Minulla on kaksi kirvestä käytössä, Fiskarsin pieni halkomakirves, olisiko kilon painoinen ja sitten sarjan kaikkein suurin paksuja ja juonikkaampia pöllejä varten. Ennen käytin vanhaa maasepän takomaa kirveskalsoa, mutta pakko on sanoa että aina ei ole vanhassa vara parempi, paljon helpommin halkeaa pölli kahdeksi näillä uusilla innovaatioilla.
Vuosien rutiinista johtuen osun kirveellä osapuilleen siihen mihin tähtään, ei nyt aina napakymppejä mutta sanotaan että suunnilleen yhtä tarkasti kuin Kaisa Mäkäräinen osuu pilkkaan apumahiihtokisoissa.

Pinoan klapit seinävierille kuivumaan. On minulla pystytettynä myös kanaverkosta tehty korkea töttörö johon nakkelen osan aurinkoa saamaan. Keskeisellä paikalla pihassa, toimii se myös omalaatuisena katseen vangitsijana, ite-taidetta näet. Syksyn lähestyessä siirrän umpikuivat, heleästi kalkahtelevat klapit puuvajan suojaan. Se on palkitsevaa askarta, ikäänkuin täyttymyksen eli sadonkorjuun aikaa. Ajatuksissa siinä tulevan talven paukkupakkaset, vahva tunne että on selusta turvattu, kelpaa iloista pystyvalkeaa vuolukivitakassa 
poltella.

Tässä kohtaa polttopuiden tarinaa päästään oheisen kuvan sanomaan. Onhan siinä taidokkaita latomuksia Vironmaalta, Kuremäen nunnaluostarin tanhualta. Ylväinä jököttävät klapitornit pihanurmella, olemukseensa  ovat ilmiselvästi saaneet yleviä vaikutteita kreikkalaiskatolisten temppeleiden muotokielestä.
Jäätävän viiman vonkuessa hyisinä pakkasöinä luostarin nurkkapielissä on siinä mitä polttaa pystyuuneissa ja kakluuneissa. Kelpaa nunnien köllötellä keljoissaan, kylkeä kääntää koivupuun suomassa kotoisassa lämmössä, hurskaita unia nähdä, kenties kevyesti kuorsaten.

Niin mieluista askarta minulle on polttopuiden teko sen kaikissa vaiheissa. Helppoudessaan sopivaa harrastusta ysinkertaisten asioiden pohtijalle. Lihakset, jännetupet ja hengityksen elimet vahvistuvat ja aivot saavat kaipaamaansa happea. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kaikki kunnia ja arvostus harrastuksellesti. Ja sie kirjotat niin hauskasti minun mielestä, vaikkemmie mikhän arvostelija ole.

Kiitos siis plokista ja siis joo siis olipa makea kirjotus, arvostukseni ja kunnioitukseni ja varsinkiko itte opettelin vasta tänä kesänä halkasseen puun Lapin mökin kamihnaan. Noli ennen niitä miesten töitä. Mieki tehen plokin omista puunhakkuistako kerkiän.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ne on päivinämme menneet vähän sekaisin käsitykset miesten ja naisten töistä

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Turvallisempaa kuin kirveen käyttö tosin oli käyttää rautakankea ja kakkosnelosta silloin kun päätti istuttaa jotain kun mies oli matkoilla, ja vastaan tulikin kivi :)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei se klapien teko muuten vaikeaa ole, mutta kun täytyy ensin saada pölli pysymään pystyssä ja siihen sopivien pöllien valitsemiseen on muutenkin mennyt aikaa, mieluummin oksattomia. En näet ole uskaltanut pitää kiinni ettei lyhene sormet. Ja sitten pistänyt puolikkaat makaamaan siihen tukille, tai mikä se nyt on, ja lyönyt tarvittaessa vielä keskeltä halki. Ei se kovin tehokasta eikä tyylikästäkään ole, mutta sormet on tallella ja tulipesä on maalla lämminnyt silloinkin kun miestä ei ole ollut mailla eikä halmeilla.

- Hienoja kuvia muuten, kiitos.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Vähän jäin ihmettelemään mitä tapahtuu niille pölleille jotka eivät tule valituiksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #20

Joku pilkkoo ne, arvaa kuka :)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #22

Eisole ollenkhaan helppoa, jossei ole jo läppinä oppinu, ainakhan mulle. Piti mennä oiken mestarien ophiin, ennenko opin. Sisko sano mullekko kyselin neuvvoa, että mitä sie sielä himmailet, anna paukkua! No onneksi mullei käyny kuinkhaan eikä net halt lentäny ittele othaan eikä ees liiterin seinistä läpi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #24

Riippuu kai puusta ja voimistakin, ja etenkin taidosta. Sormeni olen kuitenkin taidonkin puutteessa pitänyt poissa kirveen tieltä.

Eikä siinä ole sivusta katselukaan auttanut, muuten kuin että tietää kuinka sen pitäisi sujua.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Kiinnostaneeko tämä ketään..."

- Ainakin minua sen verran, että saatoin verrata menetelmiä omiini.

Eka kuva. Jonkinlainen ilo silmälle ja varmasti hyvä kuivatustapa, mutta enpä itse viitsisi askarrella moisia muodostelmia niinkin tilapäisestä tavarasta kuin polttopuu.

Toka kuva. Pitkälti samaa kuin ekakin. Ladonta on tehty kuori ylöspäin, siis minun tapaani nähden päinvastoin. Pinot ovat erittäin lähellä maanpintaa; kuivuvatko ne myös alaosastaan?

Kolmas kuva. Tietyn työvaiheen tulos. En tee noin isoja rankakasoja metsään, enkä tue niitä kasvaviin puihin.

Neljäs kuva. Täydet pisteet!

Viides kuva. Mykistävää. Onko tuon tarkoitus säilyä sukupolvelta toiselle?

Kuudes kuva. Asiallinen kuivatustapa ilman pinoamisen vaivaa. Pitäisikö joskus kokeilla?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ne taisi olla koristeita nunnaluostarissa nuo puukeot turistien ihmetellä, useamman vuoden seisseet käyttämättä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Samaa mieltä asioista toka ja kolmas;)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

No toinen kuva on Virosta, en minä itse noin lado. Konstailun makuahan siinä on.
Ihan sama juttu tuon rankakasan kanssa, piruuttani metsätienvarteen kasasin vähän isomman erän tuttujen ohikulkijoiden ihmeteltäväksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Niin, suomalaiset latovat halaistun pinnan ylöspäin, jotta halko kuivuisi, eikä homehtuisi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #9

Tämä on ilmeisesti koulukuntakysymys. Pyrin aina saamaan pinojen päälle jonkinlaisen katoksen tai vähintään kevytpeitteen. Jos kattamaton pino jäisi koko talveksi taivasalle, voisi "ylösalaisin" latomista perustella puolipyöreän tuohihalon ikiomalla luontaisella sateensuojalla.

Kysymys asiantuntijoille: kuinka paksu saa 30 cm pituinen polttopuu olla, jotta vielä jätätte sen halkaisematta? Entä metrihalko; ryhdyttekö halkaisemaan 10 cm vahvuista koivunrankaa, vai riittääkö aisaaminen kahdelta kantilta?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä Vastaus kommenttiin #11

Asiantuntijuudesta tiedä mutta alle n 6-7 senttisiä en viitsi halkaista. Hyvin kuivuvatjos ei satu kovin sateinen kesäja ovat hyvissä ajoin kaadetu.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #11

"Kysymys asiantuntijoille: kuinka paksu saa 30 cm pituinen polttopuu olla, jotta vielä jätätte sen halkaisematta? Entä metrihalko; ryhdyttekö halkaisemaan 10 cm vahvuista koivunrankaa, vai riittääkö aisaaminen kahdelta kantilta?

Takkaan tai saunan uuniin tarkoitetut klapit halon melko pieniksi, osan jopa "tikuiksi", ja leivinuuniin menevät pidemmät halot (noin 65 senttiä pitkät) jätän sitten hieman paksummiksi - 10 senttiä on melko sopiva raja tässä...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Noin minuakin on leivinuunin lämmitykseen opetettu, omakotitalossa kun oli ja maallakin on. Pitkiä ja paksuja puita. En tullut äidiltä kysyneeksi miksi paksuja, kaipa se jotenkin lämmitystehoon/palamisaikaan liittyy.

Käyttäjän EsaHeikkinen kuva
Esa Heikkinen

Itse olen kaadellut koivuja polttopuiksi kesäkuulla, kun lehti on jo hyvin puussa. Sen vuoksi, että koivu halkeaa siihen aikaan kirveellä tosi hyvin. Ja myöskin tuohi lähtee helposti, vetää vaan kirveen terällä pituussuuntaisen viillon koivupöllin kylkeen ja siitä sitten ujuttaa kirveen terän tuohen alle ja loput kiskoo. Lähtee melkein itsestään tuohi isoina rullina. Märkiähän klapit silloin on, mahlaa se kai on. Toiset on sitä mieltä, että kaataa ja jättää karsimatta pariksi viikoksi niin lehdet vetävät liian kosteuden pois. Minusta siinä on se ongelma että koivupuu alkaa jo sitkistyä, ei halkea niin hyvin kirveellä. Mutta jos on enemmän tehtävä polttopuita, niin se kesäkuun paras aika on kovin lyhyt.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Samoja kokemuksia koivupöllien sitkistymisestä. Lopputalvella jäisinä kalahtelevat helposti halki.

Käyttäjän HannuSiipola kuva
Hannu Siipola

Hyvä kirjoitus Matti. Mukava kun joku kertoo omasta harrastuksestaan täällä. Varsinkin kun sattuu olemaan aika lailla sama harrastus kuin minullakin.
Minulla on 75 kuutiota vetävä liiteri johon pinoan puut.
Täällä ehkä voi jakaa videolinkin omasta puutyö prosessista.

Jaan kanssasi samat ajatukset työstä. Se on todella hyvää vastapainoa, varsinkin kun minun päivätyö on tietokoneen edessä istumista ja näpyttelyä.

https://www.youtube.com/watch?v=GLzrptk0EE4

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olipa isännällä vahva luotto kuljetuskalustoon! Kuormastahan tuli todella iso ja takapainoinen, mutta kärri kesti, ja Volvo repi sen ihmisten ilmoille sutimatta. Loistavat olosuhteet ulkotyöhön, kun on kevättalven valoisa pakkaspäivä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Mikäpä harrastuksistaan on kertoessa, ainakin päivänvalon kestävistä.

Reipasta meininkiä youtobeessäsi. Itse olen vähän suurpiirteisempi, ohuet puut jätän metsään, joskus vähän omaatuntoa kolkuttelee.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mutta eikös ne ohuet puut kasva siellä, vai tarkoititko maassa olevia rankoja? Ja jos rankoja niin niistähän tulee maanparannusainetta. Nykyään päin vastoin valitetaan sitä että metsästä viedään kaikki, hakkuilta kannotkin hakkeeksi.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Niin sitä minä vaan että kun metsäni on aika tiheää, pusikkoista kaadan ohuemmat harventaakseni ja jätän sinne. Ja tosiaan lohduttaudun sillä että lahoavat maanparannukseksi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #30

Ja mitä ohuempaa on ranka, sitä työläämpää on saada tietty määrä halkoina pinoon. Rajat on vedettävä johonkin... minulla ne ovat ehkä jossain 3...4 cm vahvuudessa. Ei oo häpeä jättää risuja lahoamaan metsään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #31

Pihapiiristä ollaan maalla otettu polttopuuksi ohuempaakin, mutta metsästä ei. Rangat saavat jäädä sinne lahoamaan, ja Markku Tyry sanoisi siihen että kyllä jämpti on niin!