*

mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Härkätaistelijan kuva

  • Härkätaistelijan kuva

En tiedä onko tällaisella sattumuksella yleisempää mielenkiintoa, onko edes oikein tuhltata täällä palstatilaa tällaiseen mutta aikani kuluksi nyt kuitenkin muistelen.

Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten Andaluciassa Coin nimisessä pienessä kaupungissa, sanon nyt että nimellä ei ole mitään tekemistä kolikon kanssa. Tämä Coin ei ole laisinkaan turistipaikka, sisämaassakin on, arkinen tavallisten espanjalaisten asuttama harmaahko kaupunki jonka keskusaukiolla vanhat ukot istuvat penkeillä pohtien maailman menoa ja muistellen entisiä aikoja niinkuin Espanjassa leinen tapa on.  Fuengirolasta tunti ja vartti bussilla kestää sinne ajaa.

Kapeita katuja riittää turistinkin astella, rakennukset olivat vanhoja alueella jossa käyskellessämme emäntäni kanssa yht`äkkiä totesimme olevamme lievästi eksyksissä. Toki olisimme omin nokkinemmekin auringosta suuntaa ottaen ennen pitkää osuneet tutuille paikoille. Mutta sattuipa siellä kapealla kujalla merkillinen tapaus.  

Oli siinä mies kadulla pesemässä pientä vuosien saatossa kolhiintunutta ja ruopeutunutta autoaan. Siitä aivan vierestä kuljimme vesiroiskeita väistellen. Jostain syystä, vähän vasten tapojani minä perusyrmeä itseensä luottava suomalainen mies otin ja hymyilin, toki ihan vaan vähän tälle autonpesijälle,  palaute tuli välittömästi hän hymyili lämpimästi takaisin. Siitä lämpimästä eleestä rohkaistuin hymyilemään vähän leveämmin ja kyselemään tietä kaupungin keskustaan viittoilemaan joka suuntaan ja samalla hokien kysyvän näköisenä että  missä on  centro.

Herra ymmärsi oitis ongelmamme, viittasi oitis kädellään centron suuntaan. Askelsi siitä sitten yhtäkkiä nopeasti autotalliinsa elehtien mennessään tavalla jonka tulkitsimme tarkoittavan että odottakaa hetki. No odotettiin ja pian palasi hän puolijuoksua ja ojensi meille pienen postikortin kokoisen maalauksensa jossa oli kuvattuna härkä ja härkätaistelija. Omasta mielestäni taidokkaasti maalattu miniatyyri. Kuva miellytti ja niinpä kyselin sen hintaa ostaakseni. Mies hymyili ystävävällisesti ja torjui erittäin päättävästi maksamisaikeeni. Vähäisellä englannillaan hän kertoi olevansa armenialainen, vakuutteli että maalaus ei ole kaupan vaan se on lahja meille, hän haluaa antaa sen meille. 

Olipa erikoinen tapaus, oliko se palkka hymystä? Oliko mies tehnyt jonkun huonon teon ja omaatuntoaan lepyttääkseen tai taivasosuuttaen varmistaakseen antoi lahjan tuntemattomille ulkomaalaisille turisteille. Vai oliko mies ylpeä maalaustaidostaan, halusi sille katsojia? Loppupäätelmäni kuitenkin oli että ihmisystävän kohtasimme, miehen olemuksessa oli jotakin mikä tästä vakuutti.

No hyvä mieli siitä jäi pitkäksi aikaa. Taulu on nyt kotimme seinällä, aina kun sitä vilkaisen niin ajattelen suurella lämmöllä Coinissa asustelevaa armenialaista miestä ja saan uskoa ihmisen konstailemattomaan hyvyyteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Aloin lukea vähän varautuneesti, koska en pidä härkätaistelusta, mutta täältähän löytyi aivan ihana tarina:)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset