mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Heli Laaksosen runon aprikointi

  • Kuutamo
    Kuutamo
  • Onko 400 mailia lyhyt vaiko pitkä matka riippuu siitä mikä tien päässä odottaa
    Onko 400 mailia lyhyt vaiko pitkä matka riippuu siitä mikä tien päässä odottaa
  • Isojen ja pienten omenoiden synty on kaunis
    Isojen ja pienten omenoiden synty on kaunis
  • Kukkia runoilijalle
    Kukkia runoilijalle

Kuinka ollakkaan luin Heli Laaksosen runon ja yritän sitä tulkita.  Kinkkiseltä vaikuttaa, parempi olisi varmaan pidättyä enemmin arvioimasta, saattaa tässä itsensä häpäistä tykkänään, hätäisen ensilukemisen jälkeen en ymmärtänyt yhtikäs mitään. Enkä tiedä että sainko tolkkua useammankaan lukemisen jälkeen.

No miksi Heli Laaksonen kiinnostaa? Päällimmäinen syy alunalkujaan on tämä mainio murre, omalaatuista mutta kerrassaan kiehtovaa se on syistä joita en käsitä. Jos nyt otan yhden sanan "munst" sehän on tiivistelmä, suomeksi "minusta" hämäläinen sanoo että "musta". Lystikäs murreilmaus mielestäni mainio perivarsinaissuomalainen sana.

Sitten on runoilijan energisyys, eloisuus ja elämänmyönteisyys, telkkarissa olen nähnyt. Ehkä vielä sekin tässä painaa että naapurustossani asustaa mökkiään hyvä tuttava, varsinaissuomalainen äijän käppänä, hänen johdatuksellaan olen tähän hassunkuriselta kuulostavaan murteeseen tutustunut.

TVn sarjasta Helil kyläs en ihan kamalasti pitänyt, sellainen kuva jäi että siinä omanlaisensa luonnonlapsi on pakotettu muottiin mikä ei ole hyvä juttu, mistä lie kyse, olisiko syynä käsikirjoitus, tuottajan vaateet kenties. Sellainen episodi vielä TV sarjan tiimoilta että kun näin jakson jossa vieraana oli kirjailija Sanni Kytömäki niin uteliaisuuteni heräsi ostamaan kirjansa "Kultarinta",olen siitä nyt kolmisensataa sivua lukenut ja sanon nyt vain että lukemisen arvoinen on, lähellä luontoa siinä ollaan, keskeiset henkilöt enemmänkin poikkeusellisia luonteenlaadultaan ja mystiikka on, kirjailija laittaa lukijaansa koetteelle, ei päästä helpolla, pakottaa lukemaan ajatuksella

No sitten tähän runoon, rakkausrunohan tämä lienee. Päällisinpuolin kai kertoo miehen ja naisen peruseroista niinkuin ne usein ovat, mies elää mutkattomasti hetkessä ja toiminnassa yhtä asiaa kerrallaan, nainen  romanttinen sielu etsiskelee arkeensa juhlahetkiä, pieniä pilvilinnoja, ei laske vaivojansa matkallaan.

Ko kysyn kuut kattoma
miäs sanno et mää olen sen jo nähny

Siinä oli runon alku, mainio johdattelu tämän runon maailmoihin, lyhyt ja osuva

Olen luvanu aja 400 maili hänen tykös
lokakuises yäs
heittä viimesi omeni ikkuna
hän on käskeny
valkkama semmossi piänemppi sit.

Onko 400 mailia lyhyt vaiko pitkä matka, miten ihminen sen kokee riippuu siitä mikä tien päässä odottaa. Tällaista se rakkaus naisella teettää, noin vain 400 mailia lokakuun pimeässä yössä ei meinaa mitään. Tällaisen matkan saattaa tosin miehenpuolinenkin ajaa jos on nuori ja suhde vasta lupaavalla ruusunpunaisella 
nupullaan. Mies on kuitenkin pääsääntöisesti realisti, jalkansa raskaasti maassa rakkaudenkin hetkillä. Ei pidä tuhlata suurimpia omenoita, ne syödään. Ja rikkikin saattaisi klasi mennä kun isolla omenalla nakkaa pitkän ajon jälkeen maaliin pääsyn onnessa.

Klasi läpi näky et seura kiakko
näyttä sormillas mul merkei:
6-1! Mee johreta!

Peli jälkke
tule ulos ja meina
et pihakuus o jo siirtyny kuu ette
mitä sää siäl viäl katot?

Tässä sitä miehinen kyky, yhteen asiaan kerrallaan uppoutumista kauniisti ilmaistuna, keskittymistä. Muisti mokoma turjake tuon kuujutun kuitenkin, mutta pökkelö mikä pökkelö, ei ymmärrystä mitä se nainen siltä kuun katselemiselta toivoo. Mutta nainen on kärsivällinen hän ymmärtää että näin se vain on luonto järjestänyt.


Mun kiukkun ja harmin sula siin samas
ko hän kasta munt
aurinkonukkaöljys ylt päält
ja kääntele paistinpannul rapiaks.


Ja tässä runon happy end, herkin kohta. Herranjestas miten osaakin runoilija sanansa laittaa. Kuuna päivänä en ole näin kaunista ja sattuvaa rakkausrunon loppukohtausta lukenut. Herkullisten vertausten ja mielikuvien kautta Laaksosen Heli kiteyttänyt toisistaan tykkäävien ihmisten elämästä pienen tarinan.

Jaa-a, ymmärsinköhän yhtään runoilijan viesteistä, raapaisinko edes pintaa, puhumattakaan että naisen sielunelämästä ja logiikasta tajuaisin. Karu ja yksioikoinen kykyni tulkita, nousee mieleeni epäilys että heittikö runoilija kohdallani päärlyn porsaalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihan hyvin olet runon tulkinnut. Ja kuvituksesi on kaunis.
Mitähän niillä maileilla tarkoitetaan?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kai ne mailit tuossa ovat vain pituusmittoja, yksi maili lullakseni 1600 metriä ja risat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Englannissa juu. Pohjoismaissa maili eli peninkulma on 10km. Merimaili on
1852m.
Minä käsitän tuon matkamärityksen tarkoittavan kauhean pitkää matkaa. Todellisuudessa voisi olla vaikka 10km.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Noin minäkin sen käsnään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

Nin määkin kässään, ja mitä murteisiin tulee niin ne kai ovat selkeimmillään paikallisina, ja muualla samalla murrealueella vaihtelee.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset