*

mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Tulkitsin yhden Heli Laaksosen runon

  • Flotkastunui harakankelloi, auringonkukkia tässä, aikaa nähneitä nämäkin mutta
kyllä niitä on hyvä katsella. Pieni flotkaantuminenko muka suurikin ongelma
    Flotkastunui harakankelloi, auringonkukkia tässä, aikaa nähneitä nämäkin mutta kyllä niitä on hyvä katsella. Pieni flotkaantuminenko muka suurikin ongelma
  • Koivut toki taipuvat
mutta eivät hevin taitu
    Koivut toki taipuvat mutta eivät hevin taitu
  • Tulkitsin yhden Heli Laaksosen runon
  • Runoilijalle kiitos
    Runoilijalle kiitos

Runojen tulkinta ei ole vahvempia puoliani mutta tartun nyt kuitenkin härkää sarvista. Toivottavasti lyriikkaa
syvemmin ymmärtävä ei pahota mieltään jos sattuu tämän lukemaan.

Laitan tähän alkuun Heli Laaksosen runon josta nyt on kysymys, sen nimi on Naisasianaissi.

Nii et mitä kukki
mee olla
poimittavaks
ja ketä semssi
flotkastunui harakankelloi
vaasissas kauan pittäkä?

Me ollan koivupuit

Ripustakka
kellasi keinui
meijä oksil
ottakaa villi vauhti
kullankarvasil kintuillan.

Nämä Laaksosen runot ovat niin elämänmyönteisiä ja usein ratkiriemukkaitakin että niitä aika ajoin
tulee luettua luomaan lämpöä ja sulostuttamaan arjen harmautta. On rytmiä ja asennetta, pilkettä ne on pää pystyssä kirjoitettuja.

Enkä anna sen haitata että aivan kaikkia murresanoja en ymmärrä. Se surettaa enemmänkin kun oma ymmärrys ei riitä kaikkia runoja avaamaan tai ainakin herää epäilys että ei näe metsää ja kukkia puilta. 
Eikähän ne aina ihan helpoiksi ole tarkoitettukaan. Onhan ilo kaksinkertainen kun aikansa pähkittyään valaistuu tai ainakin luulee ymmärtävänsä runoilijan sanomaa. Kummastelemaan jää että noinkin sen voi sanoa, sattuvasti, tiivistäen oleelliseen.

No tämä Naisasianaissi, näin minä sen olen ymmärävinäni. Runon alkuosa nyt on vähän itsesäälinen, elämää naisen silmin pohdittuna tai sitten se on velmuilua. Ei kyllä mielestäni tällaiseen alakuloon olisi syytä. Kyllä useampien miesten mielestä naiset ovat hehkuvia ruusuja, salaperäisiä ja kestävät pitkään vaasissa kunhan saavat vettä ja sympatiaa.  Ehkä runoilija vähän bluffaa, kirjoittaa ikäänkuin taustaa runon loppuosalle.

"Me ollaan koivupuit" tässä on jo toinen ääni kellossa, aletaan päästä asiaan. Nainen on koivu, notkeat mutta vahvat oksat, juuret syvällä, kaunis puu.

Ja tuo loppu, miten lämpimillä  sanakäänteillä availlaan karun miehenpuolen silmiä. "kullankarvaisil kintuillan" tässä jo aivan lirkutellaan ja niin hauskoin sanoin ja köriläät kun itse kuvittelevat säärikarvansa mustiksi ja tankeiksi, sinänsä vähemmän puoleensavetäviksi.

Sekin tuli selväksi että kyse ei ole medioissa suureen ääneen julistavista oikeustaistelija naisasianaisista vaan ihan perimmäisen, "luonnonmukaisen" naisasian ajamisesta. Runoilija aloittanut ilkikurisen hauskuttamisensa jo runon nimestä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En käsitä runon alkua mitenkään itsesääliseksi, ruusutkin lakaistuvat vaasissa. Tarkoitus on kai sanoa, että naisella on parempaa käyttöä kun tulla poimituksi kauniina kukkana.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Tällaista vähän epäilinkin, ei pitäisi lähteä tulkitsemaan. Väärintulkinta on oikeastaan tuttuakin kotioloista, silloin kun ei voi suoraan sanoa että "kyllä" olenkin oppinut varovaiseksi ja ympäripyöreäksi jos vähänkin olen epävarma asuinkumppanini aivoituksista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ainahan sitä runoa tulkitsee, jos ylipäänsä siitä jotain ymmärtää.
Heli Laaksosen runot ovat aika mutkattomia. Minulle floskastua on uusi sana vaikka muuten murre on tuttu.
Millainen pirttihirmu sinulla oikein on kun et uskalla kertoa mielipiteitäsi?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kyllä hän ihan herttainen on. Ja uskallan kyllä mutta olen oppinut että aina se ei kannata kertoa mielipidettään, voipa siitä tulla pidempikin keskustelu, saattaa naisen logiikka olla sellainen ettei hevin avaudu.

Laaksosen runot ovat usein tosiaan mutkattomia, elämänmyönteisiä ja makuisia. Jostain kumman syystä omituinen murteensakin tuntuu mukavalta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En minäkään aina ymmärrä kaikkien logiikka. Juuri on käyty pari päivä pitkälliset jankutukset abitreenien logiikan tehtävien loogisuudesta
Minä en kyllä ymmärrä sitä "naisen logiikka". Näilläkin palstoilla on nähty, että yhtä tunnesidonnaisia ja epäjohdonmukaisia päätelmiä miehetkin tekevät.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Tunnepuolella miesten ja naisten logiikka lienee ihan omanlaatuistaan itse kullakin omaansa. Jos taas puhutaan konkreettisemmista, käsin kosketeltavista aiheista arvelisin että naiset logiikassaan ovat mielikuvitusrikkaampia, eivät aina anna vaikkapa luonnonlakien rajoittaa mielensä juoksua.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos näin on ne on sitten sosiaalisesti opittuja eroja. Mutta ei näy realiteettien vaivaavan kaikkia miehiäkään.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset