*

mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Korppi, kettu ja juusto, faabeleiden opetuksista

  • Nämä Kanarialla kuvatut korpit eivät mitenkään liity tarinaan, kunhan sinitaivaalla sulosti liihottelevat.
    Nämä Kanarialla kuvatut korpit eivät mitenkään liity tarinaan, kunhan sinitaivaalla sulosti liihottelevat.
  • Korppi, kettu ja juusto, faabeleiden opetuksista

 


Useimmille meistä Aisopoksen eläintarinat (faabelit) lienevät tuttuja. Tunnettua on että niihin liittyy moraalisia opetuksia. Näin on laita myös tarinassa ketusta ja korpista. Siinähän tapaukset menevät niin että korppi istui puun oksalla juusto nokassaan, ohi kulkeva kettu höynäyttää korppia laulamaan kehuen sen ääntä mukamaskin erityisen sulokkaaksi. Korppi uskoo, menee halpaan, alkaa innoissaan raakkua jolloin juusto vääjäämättä tipahtaa sen avoimesta nokasta ja kettu nappaa sen, syö makeisiin suihinsa röyhtäisten ravittuna tuuheasti päälle.

Tämän tarinan opetus on että tyhmyydestä sakotetaan ja että imartelu sumentaa arvostelukyvyn.

Sitä ei tarinassa juuri kummastella että mistä korppi on juuston saanut. Juustot eivät kuulu ravinteisiin joita korppi luonnosta syötäväkseen löytää. Herääkin vahva epäilys että korppi onkin varastanut juuston. Tätä jopa todennäköistä taustaa vasten on tavallaan aivan oikeus ja kohtuus että korppi menettää ryöstösaaliinsa, ei pääse siitä itse nauttimaan ja saa lisäksi hävetä itseään ymmärrettyään menetyksen myötä oma tyhmyytensä.

Entäs sitten ketun osa ja käytös. Lyhyesti sanottuna on erittäin rumaa käyttää hyväkseen omaa oveluuttaan toisen tyhmyyttä vastaan. Oikeus ja kohtuus olisi faabelissa asettaa myös repolaiselle jonkinlainen rangaistus jo ihan sen vuoksi että pahan pitäisi aina saada palkkansa. Nyt jää lukijalle sadusta helposti sellainen käsitys että toisen yksinkertaisuuden tietoinen hyväksikäyttö on hyväksyttävää. Jos nyt ajatellaan että kettu jostain olisi tiennyt että juuston on korppi varkauden kautta hankkinut niin se ei yhtään kevennä ketun huonoa käyttäytymistä.

Pohdiskelin sitäkin että miten sovittaisi tätä tarinaa nykypäivään, meihin ihmisiin. Voisiko ajatella että muodin ja ulkokuoren vietävänä olisi tuo korppi ja kettuna kauppias ja vaatevalmistaja. Mainokset kuten ketun mairittelu ja korppi kuvitelmissa että uusi viimeisen muodin mukainen talvipalttoo loisi ympäristöön kuvaa fiksummasta ja jotenkin paremmasta yksilöstä. Korppi (kuluttaja) jonka viimevuotinen talvitakki on vielä lähes uuden veroinen ja käyttökelpoinen, tuo huonolla itsetunnolla varustettu laumasielu menettää rahansa turhamaisuuttaan ja kettumainen ahnas kauppias myhäillen kasvattelee omaisuuttaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund
Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Heh heh, Kanarialla korppeja tarkkaillut? No pohjoisesta kävi puhuri.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kanarialla en ole käynynnä, mutta se faabeli menee niin:)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Useimmille on tuttu satu ketusta ja korpista, tuo missä korpilla oli puun oksalla juusto nokassaan, ja sattuu siihen kettu paikalle, mietti miten saisi huijatuksi korpin juuston itselleen. Kokeili vedota korpin tyhmyyteen ja turhamaisuuteen kehumalla tämän laulunääntä. Pyysi korppia laulamaan ja korppihan meni halpaan, avasi nokkansa raakkuakseen joilloin juusto tipahti suoraan ketun ahnaaseen kitaan.

Mutta on olemassa myös toinen vähemmän tunnettu vanha satu ketusta ja korpista. Eri kettu ja eri korppi ovat mukana tässä faabelissa. Tasapuolisuuden vuoksi tällä kertaa on korppi ovela ja kettu harkitsematon. Tottahan on että ihan oikeassa elämässä sekä kettu että korppi ovat molemmat mahdottoman viisaita ja ovelia luontokappaleita.

Jolkottelipa metsäpolkua kettu repolainen herkullinen juustopala suussaan, mistä lie sen saanutkaan sitä ei tarina kerro. Pesälleen oli menossa, aikoi jakaa juuston nälkäisille poikasilleen. Sattuipa niin että korppi kuusen oksalta äkkäsi ketun sekä juuston sen suussa. Kovasti alkoi korppia himoittaa juustoateria, äkkiä keksikin juonen jolla yrittäisi saada juuston omakseen. Toivotteli ketulle hyvät päivät ja kuin muina miehinä kysäisi mistä oli repo juuston saanut. Kettu pysähtyi, katsahti epäluuloisesti korppia ja vastasi kierrellen että mistäpä tuon lienen saanutkin. Korppi kysymään että ihanko itse aiot koko juuston syödä. Kettu vastasi että poikasilleni pesääni tämän vien, kasvuiässä ovat ja suuri on heillä ravinnon tarve.

Keksipä korppi kertoa, huijata että tuossa juuri äsken ylilennollani metsälammen rannalla havaitsin sorsapoikueen, taisi olla seitsämän murean näköistä karvapalleroa pesässä, hyvässä lihassa olivat, olisivatpa ne oivallista ravinnetta kasvaville poikasillesi. Kettu aivan innostui, kyseli korpilta tarkemmin pesän paikan ja korppihan tarkkaan neuvoi.

Korppi muina miehinä kyselemään että mitenkäpä aiot saada pesällesi yhtaikaa kuljetettua juuston ja sorsanpojat. Kettu ymmärsi että eihän se millään onnistuisi, ymmällään siinä neuvottamana heilutteli häntäänsä ja luimisteli korviaan. Korppi auliisti tarjoutui avuksi, sanoi että jätä repo kuoma juusto tähän mättäälle siksi aikaa kun sorsaanpojat noudat pesällesi niin minä sitä jään visusti vartioimaan ettei vaan kukaan sitä varastaisi. Kettu ilahtui, kiitti avusta ja laski juuston maahan, riensi etsimään olematonta sorsanpesää. No niinhän siinä kävi että oitis kun kettu oli hävinnyt metsän siimekseen laskeutui korppi maahan ja makeisiin suihinsa pisteli oivallisen juuston.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuon tarinan opetus on: "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Alkuperäisen tarinan opetukselle sen sijaan en ole toistaiseksi keksinyt suomalaista sananlaskua, vaikka olen varma, että sellainenkin löytyisi.

Osittain kävisi: "ylpeys käy lankeemuksen edellä" tai "kel onni on se onnen kätkeköön", mutta sopiva vain osittain. Löytääkö joku tuolle korpille neuvoa antavaa sananpartta?

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä Vastaus kommenttiin #6

En äkkiä keksi minäkään, hyvällä mielikuvituksella ja jos vähän vääntelisi niin "Mikä viheltäen tulee, se laulaen menee" ehkä sopisi.

Vanhat sananparret, niitä kannattaisi itse kunkin lukea ja pysähtyä tykönään mutustelemaan mielessään. Ne kun eivät ole keksittyjä vaan empiiristen kokemusten kautta ihmisluonnosta veistettyjä niin asuu niissä viisautta kuin konsaan vanhoissa pohjalaisissa naisissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Tietysti voisi konkreettisesti kyseiseen tilanteeseen liittyen ehdottaa myös: "Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa!". Mutta pitäisi vielä löytää sananlasku, joka varoittaa imartelusta.

Kuten mainitsin, olen varma, että sellainen on olemassa.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä Vastaus kommenttiin #8

Olisihan pahantahtoisesta imartelusta hyvä varoittaa, en minäkään mistään tähän hätään sellaista sananlaskua löytänyt. Toisaalta eihän imarttelu yksinomaan kielteistä ole. Olen esimerkiksi joskus tavannut fiksun ja älykkään naisen joka kyllä on hyvin ymmärtänyt koska imarrellaan mutta kumminkin on näyttänyt tykkäävän, vähän kuin silittelystä.

Sitä tyytyväisempi on koiramme mitä enemmän sitä imartelee. Kun hieman totuuden vierestä kehun sen komeaa karvoitusta, sitä kuinka vähän se lähdettää huoneisiin karvoja sekä kuinka se muka joskus pystyy hillitsemään itsensä olemalla ajamatta kissaa puuhun niin onnellisena liekuttaa tuuheaa häntäänsä ja tekee itseään tykö.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Raamatusta löytyy sananlaskuista kyllä seuraava:

”Imarteleva suu aiheuttaa kukistumisen”, San 26:28

Varmaan suomalaisessa kansanperinteessä on jokin vastaava myös.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Aisopoksen faabeli numero 155 menee näin:

"Oli kolme sonnia, jotka laidunsivat aina yhdessä. Leijona seurasi niitä etäältä ja halusi herkutella ne poskeensa. Mutta se ei päässyt yhteenkään kiinni, koska ne pysyivät tiiviisti ryhmänä ja suojelivat toisiaan sarvillaan.

Niinpä leijona käänsi sonnit panettelevilla puheillaan toisiaan vastaan ja onnistui näin hajaannuttamaan ne. Kun ne kaikki olivat jääneet erilleen, se pystyi helposti syömään ne yhden kerrallaan."

Noinkohan Aisops jo ajat sitten vertauskuvan kautta ikäänkuin ennakoi menoa hallituksemme ja opposition välillä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset