*

mattiosaisa Vain aikani kuluksi

Pari havaintoa koiran aisteista

  • Toto koira lepuuttaa kuonoansa
    Toto koira lepuuttaa kuonoansa
  • Pari havaintoa koiran aisteista

Joku tiedehenkilö on osannut laskea että koiralla on 300 miljoonaa hajunystyrää nenässään kun ihmisellä on niitä vain vaatimattomat viitisen miljoonaa kappaletta. Koiran hajuaisti onkin aivan ylivertainen verrattuna emäntäänsä isännästä nyt puhumattakaan. Oletetaan että hurtta pystyy vainuamaan asioita joita emme pysty edes kuvittelemaan.

No omalla Toto koirallamme se menee esimerkiksi näin. Kokeen lähtötilanteessa piski makaa syvässä unessa mielipaikallaan keittiön pöydän alla. Uniakin näkee koska jalat nytkähtelevät ja itsekseen ynähtelee. Toisessa keittiön nurkassa minä valmistelen kiireettömästi kaalilaatikkoa, keittelen riisiä, silppuan kaalia ja sipuleita, lisäilen mausteita ja suolaa ja koko ajan koira nukkuu syvässä (koiran)unessa välittämättä mitään puuhistani. Mutta annas olla kun saan sikanautaisen jauhelihapaketin peitemuovia avattua muutaman millin avaa koira silmänsä, hyppää ketterästi ylös ja astelee nopeasti luokseni vornaamaan mahdollista näytettä jauhelihasta. Ne muutamat harvat jauhelihamolekyylit jotka sen nenään pienestä raosta kulkeutuivat tuo mokoma pystyi oitis haistamaan ja tunnistamaan mielenkiintoisiksi.

Mutta on tuolla luontokappaleella mahdottoman hyvä kuulokin. Siitäkin esimerkki, männä viikolla paistoin takan uunissa broilerin koipireisiä. Perkasin koivet risotto tarpeiksi, nahkat laitoin talteen koiraa varten. Suoritin seuraavanlaisen kokeen eli testin. Tässäkin koira oli unessa niinkuin se on yleensäkin, nukkui tällä kertaa olohuoneessa takan lämmössä. Sen ruokakuppi on vakiopaikassa keittiön nurkassa lattialla, etäisyyttä kuorsaavasta koirasta tyhjään ruokkuppiin on yli kymmenen metriä eikä siinä edes näköyhteyttä ole. Leikkasin noin tulitikkuaskin kokoisen palasen käristynyttä linnun nahkaa, hiivin keveästi sukkasillani ruokakupin luo ja tipautin nahkan palan kuppiin, pienen pieni rapsaus siitä kuului. Meni vain noin kaksi sekunttia kun kuulin hurtan kynsien rapsahtavan lattiaan ja kohta koira kevyttä, rytmikästä hölkkää saapui tarkastamaan ruokakuppinsa, havaitsi oitis nahan, söi suihinsa ja nuoli tyytyväisenä huuliansa ja palasi jatkamaan uniaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Luin HS:stä artikkelin, jossa kerrottiin, että ihmisen hajuaisti on yhtä tarkka kuin koiralla. 1800 luvun myytti ajatella, että koiralla on parempi. Mitä sitten uskoa, tutkittua tietoa vai kokemusin saatua mutua?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005212060.html

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Musta tuntuu että sen väitteen esittänyt olisi hyvä laittaa seuraamaan vaikka kanilla vedettyä laahausjälkeä tai lentokentälle haistelemaan laukuista huumeita.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

En pääse lukemaan tuota linkkiä mutta voisiko olla kyse vaikkapa siitä että ihminen kyllä haistaisi hyvin mutta ei pysty analysoimaan nokkaansa vetämäänsä vainua kiireessään niin monipuolisesti kuin tuoksujen maailmaan erikoistunut ja keskittynyt koira.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

https://www.google.fi/search?q=dogs+humans+smell tarjoaa aika monta juttua aiheesta. Useimpien ihmisten aivot ovat vain kehittyneet käsittelemään etupäässä visuaalista tietoa, mutta hifisteissä on paljon ns. kultakorvia, jotka kuulevat äänentoistossa pienimpiäkin vikoja ja esim. viininmaistajilla on kehittynyt haju- ja makuaistimusten käsittely. Itsekin olin aikamoinen kultakorva silloin kun se vielä oli 80-luvulla melko kallis harrastus. Algoritmit ovat paljon tärkeämpiä kuin itse aistit.

Näkökykystä Huxleyn The Art of Seeing oli hyvin valaiseva. "..Bates method. He found this immensely helpful, and wrote “At the present time, my vision, though very far from normal, is about twice as good as it used to be when I wore spectacles, and before I had learned the art of seeing”. Hänellä oli muistaakseni 10 diopterin lasit ennen terapiaa. Silmälasit laiskistuttavat silmän lihaksia eli eivät saa tarpeeksi jumppaa. Kokeilin tuota Batesin metodia hieman itsekin ja ihan jo minuutissa tai parissa sanomalehteä pystyi lukemaan 1,2 metrin päästä, kun lähtö oli jotain 40 senttiä. Silmät tosin tuolloin oli reilut parikymppiset.

Tekoälytutkimuksessa varsinkin algoritmit ovat kehittyneet viimeaikoina valtavasti, ei mikrofonit, kuvakennot tai muut sensorit.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Komea Toto ja söötti on kaveri Tossukin!

Hienosti kuvattu koiran reaktionopeutta. Tällä kertaa ruokaan liittyvää.

Tuttua on. Joskus huomaan, että pelkkä ajatuskin riittää. Erityisesti, jos kyse on lenkille lähdöstä.

Ilmeisesti oppivat tunnistamaan tietyt ihmisen liikkeet, jotka ennakoivat ulkoilua. Enkä tarkoita, että olisin jo takkia hipelöimässä. Saatan vain katsoa olkalaukkuani sillä silmällä, että siirrän avainnipun siihen käsilaukustani.

Eli, mitään koiralle merkittävää et pysty salassa tekemään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Koiran "yliluonnolliset" kyvyt näyttäytyvät todellakin lähinnä sille tärkeissä asioissa. Se on niin ehdollistunut positiivisiin palautteisiin, että pystyy havainnoimaan heti kaiken niiden toteutumiseen liittyvän. Ja muun muassa lenkille lähtö on yksi koiran positiivisimmista kokemuksista.

Jotkut väittävät, ettei koira ymmärrä kieliä, vaan lähinnä äänen painon. Tämä on kuitenkin täyttä puppua. Koira ymmärtää jopa erilaisia kieliä, jos on niitä joutunut kuuntelemaan. Kun aikoinaan Kiinassa juttelimme niitä näitä tyttärieni kanssa ja juttelun lomassa tuli mainituksi, että menisikö joku kävelylle (edes koiran nimeä en maininnut, koska en halunnut herättää sen huomiota), niin koira hyppäsi oitis ylös ja alkoi heiluttaa häntäänsä.

Myöhemmin pyrin yleensä sanomaan saman asian hiukan hiljaisemmalla äänellä englanniksi, mutta kun koira kuuli sanan "walk", niin reaktio oli aivan sama.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Näinpä meidän koirammekin on täysin kaksikielinen eikä ollenkaan koe toista kotimaista pakkoruotsiksi. Tausta tälle että on usein hoidossa tyttärellämme jossa kuulee puhuttavan paljon ruotsinkieltä. Toki vahvaa saariston murretta ja booksvenskan kanssa onkin hänellä vaikeuksia.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Babu, josta olen joskus maininnut, osaa espanjaa paremmin kuin minä. Onneksi se ymmärtää suomeakin, vaikkei puhu sitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Minä olen opettanut koirille käskysanat englanniksi, siitä on apua, kun rivitalon pihassa kaikki koiranomistajat huutavat omilleen, että tänne, niin minun tarvitse vain kuiskata, että here.

Sitäpaitsi vasemmalle on aika pitkä verrattuna left ja oikellekin sanotaan "rait".

Tuosta hajuaistista en ole varma, sillä kaikki viisi koiraamme tykkäävät nukkua minun jaloissani, ja sitä ei yksikään ihminen tekisi.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #14

Tokihan Ari tiedät, että koirat joskus piehtaroivat pahanhajuisissa paikoissa, koska siten saavat koiran alkuperäisen hajun peitettyä? Saaliin hämäys siinä on tavoitteena.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #14

Minä olen antanut koirilleni nimet, joilla tänne ei ole tullut muita kuin omani, = silloinkin kun koiria sai pitää irti ja kun joku hihkaisi rekkujen kokoontumisajoissa iltaisin puistossa että "Musti" tänne.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Jälkeen päin hieman harmitti että en kokeillut yhdellä pennulla paljonko sanoja se oppisi, ja montako lyhyttä sanayhdistelmää. Jotkut koirat vaan ovat välkympiäkin kuin toiset ja silloin, yrityksittä, arvelisin että sillä koiralla ylittyi sata. Pois sulkien tilanteet, joista en enää osaa arvioida ymmärsikö elkeet ja/vai sanat.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvä esimerkki koiran hajuaistista. Aikanaan kun touhuilin noiden sotakoirien kanssa, oli sellainenkin suoritus kuin identiteetti-jäljestys. Yksi maalimies teki jäljen, yleensä pari kilometriä pitkän, jäljen päähän sijoitettiin viisi maalimiestä ja koiran tehtävänä oli merkitä jäljentekijä. Yleensä onnistui.
Vertaillessa koiran hajuaistia (Roberd Mukford), koiralla olisi hajuaisti n 1 neliömetri ja ihmisellä postimerkin kokoinen.
Toinen esimerkki on kuulo; aikanaan kun kiertelin noita markkinoita, vaimoni kertoili, että meidän Moka jo tuolta parin kilometrin päästä erotti Mersuni äänen ja ilmaisi sen pienillä haukahduksilla.
Jäljestämään sotakoirien piti osata ajaa jälkeä sekä kesällä, että talvella, asvaltilla että maastossa. Talvijäljestyksessä koiran ei tullut harhautua ns optiseen jäljen ajamiseen vaan pelkän hajuimpulssin perusteella.
Suurimmat jäljestysvirheet tehdään liian tuoreella jäljellä, koira alkaa hosua, innostua liikaa. Kun jälki on yön yli ja vielä mielellään satanut; silloin osaava koira tekee tarkkaa työtä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa mielenkiintoisia esimerkkejä koirien taidoista.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Mielenkiintoisia faktoja. Näin meidän koirammekin ohimenevistä autoista äänestä erottaa omani, tyttären ja pojan autot. Nousee ylös ja menee kuono kiinni ulko-oveen odottamaan rapsutuksia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mennä vuosina meillä oli greyhoundeja, jotka kilpailivat ratajuoksussa. Koirat tunnistivat myös paikat, joissa tiesivät pääsevänsä kisailemaan.

Kun lähestyimme esim. Tampereen Kaupin aluetta, alkoi levoton tuijottelu auton ikkunoista. Kun sitten käännyimme radalle vievälle tielle, haukunnasta ei tahtonut tulla loppua.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Mulla välillä kyläilevä Babu ei reagoi kaalin silppuamiseen mitenkään. Vaan kaikki syötäväksi kelpaava herättää kiinnostuksen. Joskus olen arvellut, että se merkittävä signaali olisi jääkaapin oven aukaisuääni, vaan eihän siinä ole eroa kaalin ja vaikka nakin välillä. Että saattaapi se olla "yliluonnollinen" hajuaisti kyseessä, joskin pakkausten rapinatkin voivat olla jollain tavoin tunnistettavia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#11 Rapina voi assosioitua rapinaan, joka ennakoi ruokaa.

Kyse ei siten ole vain hajusta vaan myös ruokaan liittyvästä ääniefektistä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Menee ehkä vähän ohi avauksen...mutta. Ollessani rekikoirayrittäjä, eräs belgialainen asiakkaani, selvästi rekikoirista innostunut, kysäisi minulta: Kauanko menee tullakseen täysin oppineeksi rekikoira-ajajaksi, siis mestariksi? Oitis vastasin, 120 vuotta, belgialainen selkeästi äimistyneenä sanoi; eihän ihminen niin kauan eläkkään, johon minä; eihän tuota täysinoppinutta mestariakaan, ainakaan Suomesta löydy. Hetken mietittyään, nyökkäsi ja ilmeisesti ymmärsikin vastaukseni.
Kaikki koirayksilöt ovat ainutlaatuisia, oikeastaan kaikki eläimet, kuten ihmisetkin; keskinäinen vuorovaikutus pystytään saavuttamaan vain osittain, joskus ehkä hieman paremminkin, näin ainakin omalta kohdaltani.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sattuipa tässä äskeistä vaalitentia katsoessani tyttären vanhan ns. yhden ihmisen koiran loikoillessa vieressäni sohvalla että sanoin: Taidanpa käydä keittiössä. Koira nuolena perässä vaikka ei yleensä lähde ja miten sattuikaan, olin menossa hakemaan sille koirannamin kaapista. Vanhaa koiraa kun välillä hemmotellaan ja kaipa tiesi äänensävystä, mistäpä muusta. Ja mikään ei ole niin viisas kuin vanha koira.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vanha kettu ehkä vetää voiton.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Eläimiä ei pidä inhimillistää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #20

Loukkaushan sellainen toki on, niitä kohtaan.

Käyttäjän VirveSikil kuva
Virve Sikilä

Hymyilemään pisti hieno kirjoitus koiran aisteista.

Olen huomannut nuorimman koirani osaavan paljon sanoja. Koirillani on paljon leluja, jotka se tunnistaa nimeltä. Joskus kun koirani tuo minulle lelun, en ole sitä huomaavinani, vaan sanon, hae lammas. Koira kääntyy välittömästi ja käy hakemassa lampaan. Näitä nimiä en ole sille tietoisesti opettanut, vaan esim. kun se on tuonut lampaan olen saattanut sanoa, onpa sulla hieno lammas.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset